Viikko 29 - verta, hikeä ja ... tiiliä ja johtoja

Viime viikko taisi olla vuoden hikisin viikko, tähän asti ainakin. Ei pelkästään työmäärän johdosta, vaan suhteellinen kosteus pyöri jossain 94% tienoilla suuren osan viikkoa. Paitsi sateella, silloin oli 100%.

Maanantaiaamu alkoi piipun muuraamisella. Ex tempore piti taas päättää, että keittiöön tulee sitten ihan varmuudella kunnon hella+leivinuuni, ja sen horminreiän paikkakin piti päättää. Vastaavalle mesulle todisteaineistoa, että piipun taakse tulee ihan oikeasti palovillaa. Ja seinäkin piti ensin tasoittaa, ettei tartte sinne piipun taakse enää ronkkia, vaan se on sitten kelvollinen sinään.

Piippu on suorassa, kuvaaja ei. Piipun suoruus passattiin luotilangalla, kun laserista ei ollut mitään iloa auringonpaisteessa.

Alunperin kannoin sisälle vain puolet tiilistä. Kun piippu pääsi välikaton korkeudelle, piti alkaa nostella tiiliä sitten yläkertaan. Noo, kyllähän sekin sujui... kunnes mies päätti yrittää pudota. Jäi onneksi matkan varrelle, jalkaa koristaa puolen Euroopan kokoinen ruhje ja vielä suurempi mustelma. Onneksi selvisi pehmytkudosvaurioilla eikä tullut luunmurtumia. Olenko maininnut, että mies on kohtalaisen tapaturma-altis?

Sillä aikaa... Joku hukkasi meidän ikkunat!

Tuulensuojalevyjen asennus alkoi. Sotamies M... Eikun raksamies M teki ekaa kertaa koskaan peltikanttaukset, ja sen mitä telineellä kävin kurkkimassa, niin jälki on todella siistiä (sori, ei kuvaa, joku ei uskalla kiivetä telineelle kamera kädessä...) Tippapelti Ruukin värikartasta tumma harmaa numero 23, samalla värillä tulee kattokin.

Väänsin melkein koko viikon kattopeltikauppaa. Eihän niitä tällaiseen rakennelmaan ilmaiseksi saa, eikä edes halvalla, mutta no. Siedettävään hintaan, etenkin kun rautakauppias alkoi itse tingata :-) Toimitusaikaa lupasi Ruukki kaksi viikkoa, optimistisesti (not) lasken, että pellit ovat tontilla viikolla 33. Samaan aikaan kun ikkuna-asennus, vaikka yritin laskea ikkunoiden kanssa niin pitkälle, että katto on varmasti jo tehty. No, ei voi mitään.

Ikkunat löytyivät uudelleen, lapset olivat helpottuneita. Tuohon päälle sitten aloitetaan lautojen lätkiminen...

Yläkerran ulkovuoraus tulee lomalaudoituksella, ja raakalaudasta. Tästä väännettiin kauan ja yllättävän asiallisesti. Ei meille VOI tulla mitään pikkusievää panelointia, ja jos mieli muuttuu, niin ulkovuorauksen voi aina vaihtaa. Laudat maalataan kerros kerrokselta suoraan seinällä.

Tuulensuojalevyt on laitettu joka paikkaan. Puhallusvilla seiniin ja välikattoon (askeläänieristeeksi) tulee tämän viikon perjantaina. Laajennus vaikuttaa taas hiukan lisää normaalilta talolta, kun nyt on selkeästi katto kerrosten välissä. Valitettavasti on myös sitten seinä:

Ihana holvikirkkoni katosi :-(
Tuohon villaa, höyrynsulku, koolaukset ja sisäpinta. Kuullostaapa helpolta.

Tiistaina oli aivan karmea ukkosmyrsky. Sade alkoi vähän vajaa kuusi aamulla, sopivasti, että ehdin kastua koiraa lenkittäessä. Jyrinää, jytinää ja räiskintää kesti pahimmillaan pari tuntia, kaikkiaan myrsky kesti yli kolme tuntia, ja sähköt pätkivät useampaan kertaan. Pisin katko oli onneksi vain parinkymmenen minuutin luokkaa. Sadetta tuli riittävästi, ja vähän sen päällekin. Todettiin, että alakerran ikkunoihin on pakko keksiä patentti, ettei sisään sada enää.

Viikonloppuna meillä oli taas tiedossa urakkaa enemmänkin. Tiilet piti kantaa katolle, äijä rakensi ruoteiden päälle telineet ja hiissasi tiilet ämpärillä ylös, Pikkusisko latoi tiilet ämpäriin. Minä kannoin ensin tiilet telineelle, josta ne nostettiin ylös.

Samaan aikaan meidän ahkera sähkömiehemme väänsi johtoa alakertaan. Keittiöstä taisi lopulta jäädä puuttumaan pari piuhaa, kun roilotuksia ei saatu tehtyä ihan toivotulla tavalla vielä. Ensin rälläkkä ei oikein suostunut toimimaan, mutta onneksi oli sähkömies paikalla... Mies rälläköi pari kivilaikkaa loppuun, kunnes päätettiin käydä hakemassa timanttilaikka. Se sitten söikin harkkoa ihan eri tahtiin.

Oma sähkösuunnitelmani oli tämänhetkistä toteutusta maltillisempi, nyt piuhaa on vedetty useampikin spageti sinne sun tänne.

Parhaimmillaan noita johtoja väänsi kaksi sähkömiestä, kun Jykylän vahvistuskin innostui tekemään töitä. Hän auttoi myös pihan siivoamisessa, sillä aikaa kun Pikkusisko paimensi hunnilaumaa, nosteli tiiliä ämpäriin ja paistoi lettuja.

Pihan siivous paria patikkaa vaille valmis.

Kaikenkaikkiaan siivosin laajennuksessa ja pihallayhteensä varaan kokonaisen työpäivän verran. Roilotuksista tuli aivan karsea sotku, ja sen siivoamisessa sitten vierähti parikin tuntia, tosin välikatolle en mennyt, kun en edelleenkään kykene siellä kulkemaan. Kunhan saan sinne edes kulkusillat eristemiehiä varten, niin sitten ehkä...?

Ekat sisustusostotkin on tehty, väliovien kahvat löytyivät.