Viikko 26

Tämän viikon saldon voikin kertoa jo nyt. Huominen on tarkoitus käyttää nukkumiseen, uimiseen ja huilaamiseen.

Verannan seinät ovat aukkojen ylitysten valuja vajaat (muotitkin tekemättä). Kolmen minuutin aamupalaverin perusteella raksaaja kävi hakemassa paikallisesta terästukusta ylityspalkkien (60x60 kulmaprofiilia) myös putkea. Sillä tuettiin verannan etuseinä/ylitykset, oven ja ikkunoiden väliin kun ei oikein ole järkeä muurata kymmenen sentin seinänpätkää...


Torstaina minua odottikin palkkatöiden jälkeen kiva työmaa, kun tän hetkiset muuraukset on nyt sitten tehty.

En tiedä, onko meillä koskaan ollut noin sekaista raksalla!

Styroksien siirtely saattaa kuullostaa helpolta. Olisihan se, jos kädet ylettyisivät paalien reunoille edes kunnolla... Mutta saahan ne pyöriteltyä paikasta toiseen. Moneskohan kerta tämä oli, kun siirtelin?
Eristeharkkoja jäi vielä vajaa lavallinen, nekin piti siirtää parempaan paikkaan. Keräsin erilleen puolikkaat ja muut siististi pikotut harkot, niitä voi vielä tarvita. Rahtasin myös kuormalavoja taas vaihteeksi paikasta toiseen. Uretaania sain myös keräillä.
Kun olin saanut kerättyä irtonaiset työkalut paikoilleen, kello olikin jo yhdeksän ja ryhmä rämä tappeli täyttä häkää sisällä. Eikun uimaan, ruokkimaan jälkikasvu ja koisimaan.

Perjantaina jatkoin vielä valmisteluja lauantaiksi sovittuja talkoita varten. Ensin pihaan pölähti kolme kuormaa soraa ja sitten raksaaja kävi tuomassa täryn lainaan. Kerrankin ehdittiin pitää ihan kaikessa rauhassa palaveri. Sainkin selvitettyä muutaman asian, jotka ovat häirinneet. Siis kun en ole tiennyt, miten ne tehdään, niin se häirittee...

Puoli kahdeksalta lauantaiaamuna totesin, että joku tuli jo pihaan - oltiin saatu Tj:ltä tingattua tunti lisäaikaa, kun yleensä haluaa aloittaa hommat jo seitsemältä. Tuli sitten kuorma sepeliä, sen piti tulla vasta ensi viikolla. Oikein loistava juttu, koska sitten saatiin kaikki täytöt tehtyä kaivurilla, eikä tartte enää kottikärryillä rahdata kuin vähän titraamisen vuoksi. Tj tuli pari minuuttia yli kahdeksan kaivurilla. Siinä ei muuten ollut ilmastointia...

Aloitettiin tutulla työllä, routasuojauksella. Se sujuikin äijän kanssa kuin tanssi, eli vähän tallottiin toisten varpaita ja mentiin eri tahdissa. Vartissa oli tehty pohjat, laitettu levyt ja jo peitettykin ne. Tässä vaiheessa oli hiki, mutta ei vielä mitenkään tuskallinen olo. Lämpötila oli 25 asteen tienoilla, koko yönä ei mittari mennyt alle 20 asteen.

Vastaavalle mestarille pittää ottaa valokuvia todisteeksi, että on siellä styroksia. Minä kylläkin teen tätä itselleni, joten kyllä siellä ihan taatusti on tarpeeksi styroksia.

Mies veljensä ja äijän kanssa pätkivät kaapelia ja pujottivat sen verannan etuseinästä läpi. kaapelit merkattiin tälläkin kertaa, on sitten turvallisempaa tulevaisuudessa kaivella pihassa.

Kun se oli tehty, niin Tj heitteli viimeiset täyttösorat kaivantoon! Pari kauhallista soraa ehti lipsahtaa verannan sisäpuolellekin, ennen kuin ehdin hätiin. Tarkoitus oli tehdä sisäpuoliset täytöt kokonaan sepelillä, raksaaja oli sitä mieltä, että noin 20cm sepelikerros riittää.
No, minä en ollut sitä mieltä.

Lopulta sain sepelit suurinpiirtein oikeaan korkoon, täytyy tuo vielä ensi viikolla tarkistaa. Kahdeksaan neliöön kuitenkin on aika helppo tuoda pari kottikärryllistä lisää, jos jäätiin liian matalalle. Tässä vaiheessa lämpöä oli reippaasti yli 30 asteen, ja olo oli silkkaa kärsimystä. Helteen ehkä vielä sietäisikin, mutta paarmat ja hyttyset... Liekö helteellä ja puuttuneella ilmastoinnilla ollut syynsä, mutta ekan kerran näin Tj:n tarttuvan lapioon!!! Oli pakko siitä ihmeestä ottaa valokuvakin, mutta se jääköön piiloon tulevaisuutta ajatellen...

On tää rakentaminen metkaa. Kun olen vihdoinkin oppinut tekemään hyvin jotain järkevää ja hyödyllistä, niin sitä ei enää tarvitse tehdä. (kuvassa sepeliä ei ole vielä lätkätty)

Viimeinen työvaihe oli etupihan muotoilu. Tähän asti maa on laskenut ajotieltä taloon päin, kun maanpinnanhan pitäisi viettää talosta poispäin!

Tj teki tuttuun tapaan tarkkaa työtä, ulkopuolisten silmin pihassa ei ole tapahtunut mittään, mitä nyt nurtsi on hävinnyt. Ajoteiltä lähti kuitenkin melkein 30cm korkeutta pois, samoin ajoteiltä taloonpäin pätkä liuskattiin lievästi viettäväksi talosta poispäin. Pellolle siirtyi muutama kuorma pintamultia ja kantoja, ja alapihalle läjitettiin sitten ylijääneet sorat, sepelit, murskeet ja tiestä poistettu kivituhka. Kyllä niille kaikille käyttöä löytyy.

Valokuva ei kerro koko totuutta, etupiha on tosi hieno. Tuosta on hyvä jatkaa pihatöillä sitten joskus, kun lumet on sulaneet. Sulaneet pariin kolmeen kertaan...

Yleisöäkin oli taas ihan riittävästi. Ensin kävi toivioretkellä vanha pariskunta, mies oli asunut pari ensimmäistä elinvuottaan tuossa vieressä sijainneessa metsänvartijan mökissä. Kun Tj lähti, niin pihaan pölähti pyöräilevät tädit. Hyvähän se on tulla sitten, kun on varmistanut, että talkoot ovat ohi.

Vihdoin tontti oli tyhjä vieraista, käytiin uimassa ja syötiin pitsaa, talkooruokana oli grillimakkaraa ja kanaa. Oikein terveellinen ruokapäivä siis.

Ihmisen muisti on kyllä lyhyt ja valikoiva. Ihmettelin, että miksi meillä on sisällä niin kuuma, kun yleensä hetleellä ei lämpötila nouse yli 25 asteen. Tajusin vastauksen vasta siinä vaiheessa, kun kerroin pyöräileville tädeille, että on ne villat otettu pois katolta. jep. Kyllähän ne lämmön pitävät poissa ihan yhtä lailla kuin pakkasenkin.

Ensi viikolla onkin sitten odotettavaa. Kattotuolit on luvattu toimittaa ensi viikolla, ja niiden jälkeen tontille huristelee nosturi!!! Pitäisikö tässä jo ruveta suunnittelemaan harjakaisia.