Friday, July 8, 2011

Viikko 27, arkipäivien saldo

Kesäloman ensimmäinen viikko takana. Voi pojat, jos tää keli jatkuu samanlaisena, niin lämpöhalvaus uhkaa uudelleen.

Maanantai ja tiistai tulikin jo edellisessä postissa käytyä läpi. Tiistain saldona oli myös verannan aukkojen ylitysten muotit yläkerran rungon viimeistelyn lisäksi. Ne tulivat vähän salaa, kun piti viihdyttää hunnilaumaa. Muoteista puuttuu vielä raudoitus ja soljet (?) no joka tapauksessa niiden tarkoitus on pitää muotit kuosissaan, etteivät valut pääse pullahtelemaan. Veranta ei ole juuri nyt ykkösprioriteetti, se tulee vähän siinä sivussa. Harmi sinänsä, koska veranta nyt taitaa olla ainoa tila, jonka osalta tiedämme tarkkaan, mitä sinne tulee.

Verannasta tulee valoisa, ja vihdoinkin meillä näkee, kuka kulkee tiellä! Tuohon nurkkaan tulee vaatekaappi, sitten joskus.


Keskiviikkoaamuna työmiehet lupasivat tulla kuudeksi töihin - ja niin tulivatkin.

Mikäs sen mukavampaa kesälomalla kuin vääntää kelloa soimaan vielä aikaisemmin kuin työaamuina. Reilusti ennen kuutta nousin ja käytin koiran lenkillä. Tosin lyhyellä sellaisella, ja äkkiä pois metsästä, hyttysiä oli pilvin pimein.
Raksamiehet olivat tosiaan kuudelta valmiudessa. Tarkoitus oli päivän aikana saada laajennuksen osalta kattotuolit ojennukseen, yhdistävät murheenkryynit jäisivät päivää parempaa (ja nosturia) odottelemaan.

Täytyy sanoa, että en uskonut, että saisivat kattotuolit siirrettyä paikoilleen ilman nosturia. Juu, hetken päästä alkoi kuulua hirveä ryminä katolta. Muropaketti heräsi tukka pystyssä, että miksi ukkonen jyrisee?
Nosturi oli tulossa, ja kiireellä repivät peltejä irti. Onneksi äijä oli jo kiskonut naulat pois ja laittanut ruuvit tilalle - nyt vain akkukoneella ruuvit irti ja pellit sai liu'utettua toisen lappeen kautta alas. Tulipa pienen näköinen talo, kun melkein puoli kattoa puuttui. Porukkaan oli hälyytetty vielä yksi työmies lisää.

Huipulla tuulee, muttei onneksi sada.


Välikatoltahan oli jo aikaisemmin siirretty villat pois tieltä, ja nyt raksamiehet ottivat vielä hallteksitkin pois. Nekään eivät olleet mitenkään kiinnitetty paikoilleen, ei yllättänyt yhtään.
Puukuitulevyjen alta löytyi muovi (ehjä) ja sen alta viitisen senttiä villaa. Sikälimikäli sitä villaa oli, komeita valtaväyliä täynnä koko villa. Hiirillä siellä oli ollut lokoisat oltavat (raatoluku yksi, sekin muumioitunut esihistoriallisella ajalla). Alkoi päivä paistaa risukasaankin, tässä tapauksessa listojen välistä...

Tuulikaapissa paistoi päivä myös peitelevyn alta. Kuva on surkea, mutta asia tulee varmaan selväksi.


Sinappituubi hermostui ihan kokonaan, kun näki, että hänen taloaan hajoitettiin. Yritä siinä nyt sitten selittää kolmivuotiaalle, että joskus on rikottava vanhaa, jotta uutta saataisiin rakennettua. Etenkin jos siinä rikkomisessa käytetään moottorisahaa.
No, pikkupoika sitten nukahti siihen moottorisahan ulinaan! Eikä herännyt sittenkään, kun katolla käytettiin vähän lekaa. Sen verran otin riskiä, että laitoin Sinappituubin nukkumaan makuuhuoneeseen, vaikka raksaporukka siinä melkein yläpuolella pomppikin. Meidän lapset ovat aina olleet hyväunisia.

Olen tainnut tulla jo vanhaksi. kun kaikki muut alkavat näyttää nuorilta. Nosturikuski oli joku märkäkorva nulikka - mutta osasi muuten hommansa! On aina ilo katsoa, kun joku osaa työnsä hyvin.

Päivän aikana menivät ensin laajennuksen ristikot ojennukseen. Hankalin osuus eli yhdistävät ristikot laitettiin viimeisenä. En ollut kovin yllättynyt, kun Raksaaja sanoi, että ei oikein pidä suunnitellut paikat kutiaan. Enimmillään uutta ristikkoa jouduttiin siirtämään puoli metriä, vanhan tuolin toiselta puolelta toiselle puolelle. Se, mikä minut yllätti, oli se, että oikeastaan muita ongelmia ei ollut. Olen edelleen vähän hämmästynyt.

Tähän pitäisi rakentaa katto. Varmaan muutaman palaverin paikka.


Noo, kyllä niitä ongelmia vielä tulee, ei tässä ole peli vielä menetetty ;-) Yksi lupaavan potentiaalinen uhka on se, että koska nuo yhdistävät kattotuolit laitettiinkin paikoilleen jo nyt, niin meilläpä ei tietenkään ole paksumpaa pressua, vaan ihan kevytpeitteellä piti sitten tuo katto peitellä, ja kun kertaalleen se pressu oli paikoilleen viritelty, niin kukapa sitä enää toista pressua muistaisi hankkia. Kiva odotella tulevia ukkosia, että koska alkaa olkkarissa ropista...
Välikattohan menee tältä vanhalta puolelta vaihtoon joka tapauksessa, koska tuo alkuperäinen rakenne on aikaansaanut kosteuden kondensoitumisen kipsilevyihin.

Torstaiaamuna raksaporukka tuli kuudelta töihin. Vähän pakko näillä keleillä, puolen päivän aikaan alkaa olla jo niin tukalaa, että katolla keikkuminen on tuskaa.
Joskus tulee onnistumisen hetkiä tässä rakennusprojektissa. Ja joskus on vaan hauskaa muiden kustannuksella: Raksaaja kertoi, että oli puoli yötä miettinyt, että yksi kattoristikko tuli väärään paikkaan, se on varmasti piipun tiellä. Toinen raksamies taas puolestaan kertoi nostelleensa kattotuoleja koko yön unissaan. Luulisi, että jos joku unettomia öitä viettäisi ja tästä painajaisia näkisi, niin se olisin minä!

Juu, yksi ristikko oli 15cm liian kaukana päädystä. Onneksi mittavirhe ei ollut kertautunut. Ja onneksi se huomattiin tässä vaiheessa, on kuitenkin helpompi siirtää kattotuolia rakennusvaiheessa kuin vääntää piippua mutkalle.

Perjantai-iltapäivään mennessä oli lähes koko uudispuolen osuudella aluskate. Ainoa puuttumaan jäänyt osuus on Neitin huoneessa, jossa jouduttiin taas vaihteeksi tekemään suunnitelmia lennossa. No, nyt ei tarvinnut tehdä päätöstä kolmen minuutin aamupalaverissa kuten yleensä, joten otin parin tunnin aikalisän ja lupasin selvittää ongelmaa.
Neitillehän oli tulossa Veluxilta kattoikkunat+julkisivuikkunat. Arkkitehti oli sitten piirtänyt väärän kokoiset ikkunat tuohon kohtaan, Veluxilla ei ole sen mittaisia julkisivuikkunoita, enkä todellakaan aio maksaa mittatilausikkunoista ylimääräistä hintaa. Olin antanut Veluxin tiedot arkkitehdille, joten kuvittelin, että hän olisi osannut annetuista mitoista siirtää oikeat luvut oikeaan kohtaan. Ja tämä virhe sitten ikävä kyllä kertautui, kun rakennesuunnittelija oli sitten tehnyt kattotuolien sijoituksen väärien tietojen pohjalta.

Selvittelin sitten vaihtoehtoja, ja päädyin lopulta piirtämään ihan oman version tulevasta ikkunasysteemistä. Pohjatietona käytin Raksaajan kommentteja siitä, mikä olisi helpoin/yksinkertaisin toteuttaa eikä vaatisi uusia rakennekuvia.

Seuraavaksi olisikin pitänyt sitten tietää, minkälainen seinäpinta tulee ruokailuhuoneeseen!!! Hei haloo, olen juuri selvinnyt kattotuolitilauksesta järjissäni (en täysissä järjissäni) ja nyt pitäisi jo tietää jotain SISUSTUKSESTA. Ou mai....

Alakerran harkkoseinä täytyy tasoittaa, siihen laitetaan nyt sitten TT (tiilitasoite). Ja harkkoseinä täytyy tasoittaa, koska piipun muurauksen aloitus on edessä joku kaunis päivä. Tai oikeastaan joku sateinen päivä, kun katolla tai ulkosalla ei kauheasti viitti keikkua. Onhan meillä toki ukkosenjohdatin vanhalla puolella.

Eikä ne järkytykset siihen loppuneet. Kipikipi ostamaan ulkomaalia! Onneksi värin valinta oli miehen heiniä, ja halki-poikki-pinoon-tyyliin otin mallikappaleeksi mukaan pätkän nykyistä räystäslaudoitusta. Jossa törröttäneet naulat hakkasin K-raudan pihassa littiin... Värille löytyi riittävän hyvä vastine suoraan vakioväreistä. Olipahan sitten taas viikonlopun ohjelma tiedossa!

Raksalla kävi tällä viikolla useampikin valvoja, virallinen ja epävirallisia. Epävirallisista mm. kaksi tätiäni, jotka asiantuntijan elkein kiersivät työmaata (kahtena päivänä!) ja lopulta antoivat hyväksynnän, että töitä saa jatkaa. Ovat itse rakentaneet enemmän tai vähemmän omin käsin kaksi taloa (yhteensä siis neljä), joten heillä on kyllä silmää rakennustyön yksityiskohdille. Yksi isäntämies kävi muka peltoja katselemassa traktorilla, ajoi niiiiiin hitaasti pihan ohi, että takaisin tullessa kävin morjenstamassa portilla, että haluaisiko kenties käydä katsomassa... Kyllä siinä taas raavittiin päätä, kylähullujen maine vaan kasvaa.

Pellon laidalta.

No comments: