Sadetta pidellessä

Nyt ei tarvitse murehtia metsäpaloista. Vettä on tullut ihan riittävästi. Ja se kyllä sitten myös on vaikuttanut siihen, mitä milloinkin on tehty.

Raksamiehet olivat alkuviikon poissa toisella työmaalla, siellä tavoitteena on kai heinäkuuksi likimain valmista. Kyllä meilläkin voi olla heinäkuuksi valmista. Vuonna 2015. Tai 2018, kolme vuotta jatkoaikaahan raksalupaan yleensä saa?
Keskiviikkona olivat laittaneet välikaton palkit paikoilleen, kaatosateessa en kauheasti viitsinyt ihailla "kattoa", kun se mokoma ei ole kovin vesitiivis.


Torstaina oli noussut jo runkoakin yläkertaan, ja parvekkeen palkit oli laitettu.
Perjantai oli muurauspäivä, koska vettä ei tullut ainakaan kaatamalla. Verannan sokkeli oli valmis, olivat myös laittaneet anturan päälle viistettä. Kotiin tullessa ehdin just kääntää selkäni Sinappituubille ja Muropaketille...

Onneksi ovat kevyitä poikia, niin ei muuraukset kärsineet tuon enempää.

Välikaton palkit auttavat hahmottamaan tilaa ihan uudella tavalla, nythän on jo periaatteessa sitten kaikki tilaa rajaavat rakenteet paikoillaan.

Töitä hankaloittivat hyttyset, ostin Kodin Terran tyhjäksi ThermaCell-patruunoista. Jospa ensi viikolla verenimijät pysyivät kauempana. Samalla ostin hengityssuojaimia, polvisuojia ja kertakäyttöhaalareita.

Lauantaina oli välikaton tyhjennyspäivä. Kolme muovikassillista vanhoja Vene- ja TM-lehtiä, vähän käsityölehtiä seassa. Rotanmyrkkysyöttiämpäreitä, peltiromua. Kattopellin jämäsuikale, täysmittainen mutta kapea soiro. Puutavaraa.

Ensitöikseen äijä repi päädyn auki. Sinappituubi seisoi pöydällä ja heristi nyrkkiä, ei saa hajottaa minun taloa!

Kuten näkyy, ei ole aluskatetta ei.

Pääty revittiin auki, jotta välikatolla pystyi tekemään töitä. Toisessa päädyssä on käyntiluukku, mutta toki villat, jotka piti repiä pois tulevien kattoristikoiden tieltä, ovat tässä toisessa päädyssä. Aukon ansiosta tilaan tuli läpivetoa ja valoa.

Hyvin on kestänyt 12000 jaolla näinkin.

Talon rakennuttaja ja edellinen asukki jo ehtikin jossain vaiheessa kehua, että kattotuolit eivät ole kiinni. No eivät todellakaan ole. Minkä IHMEEN takia on vaivauduttu viemään vielä kulmaraudat tuolien päihinkin, muttei sitten koskaan ole niitä laitettu kiinni?!?!
No, noi varmaan propataan paikoilleen sitten ensi viikonloppuna, juhannukseksi ihan sopivaa hommaa... (että uusien kattotuolien ei kannata tulla ensi viikolla, kun ei olla saatu vielä kiinnitettyä noita vanhoja kattotuoleja, eikä olla edes aloitettu vielä katon aukaisua. Kun ei sitä kattoa uskalla aukaista, ennenkuin on kiinnittänyt nuo tuolit).

Tämä on ollut koko ajan meillä ongelmana:

Tuossa on muutama litra sitä itseänsä, lepakonpapanoita.

Lepakoita meillä on riittänyt. Tänä kesänä rakennustyöt ovat ilmeisesti häirinneet niitä, kun ovat pysytelleet poissa. Ainakin poissa näkyvistä. Yleensä tähän aikaan on jo valokatoksen katto täynnä pashaa.

Välikatolla on ollut siis ruhtinaalliset 20cm villaa. Yhdessä kattolämmityksen kanssa se on kyllä oikein mieluinen yhtälö - sähkölaitokselle. No, mies kyllä kävi laittamassa aikoinaan yhden kerroksen lisää, kun vesiputket jäätyivät talvella. Ei edes kattolämmitys pitänyt niitä sulana...

Tuonne tuleekin sitten puhallusvillaa 400mm. Sitten joskus. Ensi talveksi varmaan. Toivottavasti. Nyt noi poistetut villat siirrettiin toiseen päätyyn, siellä on sitten jo nyt 40cm villaa. Saa nähdä, vaikuttaako tuo mitenkään näin kesäaikaan...

Oli muuten ensimmäinen kerta, kun kipusin tuonne välikatolle. Vähältä piti, etten jäänyt sinne. Korkeanpaikankammoni kyllä antaa myöden kiivetä ylös, mutta alaspäin en sitten pääsekään... Erityisen hankalaa tuo on siltanostureiden kanssa, torninosturiin minua ei saa edes haulikolla uhkaamalla.

Nyt pitää suoritua vesisateeseen polttamaan risuja. Kun ei tartte sitä metsäpaloa pelätä.