Minulla kello oli soimassa 4.40, eikä kauhean kivalta tuntunut sellainen herätysaika. Mieskin pääsi osallistumaan tai lähinnä katsomaan, koska nilkka oli turvoksissa ja sinikirjava ja sairauslomaa oli sitten lopulta koko viikko. Ei murtumia havaittavissa röntgenkuvissa sentään.
Nyt oli ekan kerran tilattu betonimäärä vähän pielessä - ongelmana oli lähinnä se, ettei kura-autoon kovin pientä määrää saa mitattua. Kuraa riitti siis paitsi pontin päälle, niin myös sitten erinäisiin pikkuvaluihin (parvekkeen kierretankoja ja harjateräksiä valettiin vähän sinne sun tänne). Lopulla täytettiin verannan kaivuussa syntynyttä monttua, sieltähän löytyi jumalattoman iso kivi juuri routaeristeiden ulkopuolelle jäävältä alueelta. Olikohan tilattu määrä 0,6 kuutiota? ja siitä jäi yli kaksi kottikärryllistä. Kun edellisestä 16 kuution satsista jäi yli noin kaksi lapiollista.
6.37 ränniauto jo ajoi pois pihasta, eli oli ehtinyt jo putsauksenkin tehdä. Kurat vietiin pontin päälle kottikärryillä, tuollaista pikkuvalua varten ei kannata pumppuautoa tilata. Itseasiassa valun PITI olla vasta joskus klo 9.00, mutta betonifirmasta olivat alkaneet sanoa, että valu tulisikin vasta iltapäivällä. Nou kan duu, valu oli tilattu jo ajat sitten (viikkoa aikaisemmin?) ja sitäpaitsi hellettähän tiistaille luvattiin, mukavampi tehdä kurahommia aamusella. Että tuli sitten tosiaan kuudelta se betoni.
Heti aamusta todettiin, että päivästä on tulossa aivan sikakuuma, ja päivän myötä sitten todettiin, että työskentely montussa (pitäisikö keksiä jo uusi nimitys tuolle laajennuksen osalle, kun monttuun on tullut jo pari metriä täyttöä ja seinätkin on jo ekan kerroksen osalta valmiit?) on kuumuuden takia mahdotonta. Aurinko paistaa sinne koko päivän, tai siis koko työpäivän. Tarkoitus olisi ollut muurata, mutta sehän ei onnistunut muutenkaan, kun se halvatun muurilaasti ei ollut vieläkään tullut. Mutta koko muuraus olisi muutenkin ollut vähän leikkimistä, kun oli niin kuumaa, olisi se mokko ehtinyt jähmettyä ennenaikojaan moneen kertaan kuumuudessa.
Tiistaina tekivät siis sen, mitä oli tekemistä ilman sitä muurauslaastia, ja lopulta mies lähetti porukan kotiin.
Maanantaina ehti yksi rakennusmies käydä muuraamassa väliseinää keittiön ja ruokahuoneen väliin. Saikin sen valmiiksi yhdessä päivässä, tosin oli todella hikinen urakka. Nestettä kului viitisen litraa. Maanantaina piti tosiaan tavallisen muurauslaastin tulla tuota verannan muurausta varten, muttei näkynyt.
Mutta laasti tuli tiistaina illalla, samoin muut tilatut tavarat, kuten myös jo viikko sitten pihalle tulleet styroksitkin. Siis toiseen kertaan. Lähtivät sitten takasinkin.
Pikaisen palaverin jälkeen sovimme raksaajan kanssa, että rakennusmiehiä ei meille tule ennenkuin ensi viikolla. Jos talvella kielsin muuraamisen pakkasen takia, niin pitäähän se linja pitää ja helteen takia myös kieltää. Rakennusporukalla oli sisätöitä tiedossa toisella työmaalla, ja koska meillä ei nyt ole niin viikon/kuukauden päälle nuukaa, koska hommat tehdään, niin parempi että menevät sinne. Tulevat sitten ehkä keskiviikkona meille, kun saavat työnsä sopivaan malliin siellä toisessa kohteessa.
Meillä neiti sai lämpöhalvauksen helteiden takia, ettei ollut mitään hätävarjelun liioittelua tuo päätös.
Keskiviikkona sain vihdoin tilattua kattotuolit, niiden piirustukset pyörivät nyt sitten varmuuden vuoksi Tampereella pari ylimääräistä päivää! Aivan varmasti ristikot päätyvät ensin väärään paikaan, vaikkapa Pudasjärvelle. Kattopellitkin pitäisi saada hankittua, vanhoille pelleille on jo tiedossa purkaja ja ottaja (=sama henkilö).
Meille sopii hyvin, että rakennusporukalla on muitakin kohteita tässä työn alla. Meillä kun aikataulu on mallia katotaan sitten juhannuksen jälkeen tarkemmin, niin on hyvä, ettei tartte keksimällä keksiä raksamiehille töitä. Tuolla systeemillä sopimuskin keväällä tehtiin.
Tottakai olisi kivaa, mukavaa ja upeaa saada kaikki heti valmiiksi. Meillä nyt vaan on tämä muu elämä, joka hankaloittaa rakennustöitä välillä oikein kunnollakin. Ehkä joku motivaatiokämppä-ratkaisu saisi meihinkin enemmän vauhtia? Nyt on niin helppoa, kun edelleen asumme omassa kodissamme. Mitä nyt pääovi on käyttökiellossa ja kasvimaan päällä on tällä hetkellä 6mm raudoitusverkkoa. Toisaalta nyt pystymme tekemään hommia raksalla minuutin varoitusajalla, eikä matkoihin kulu ylimääräisiä aikoja. Ja pystymme päivittäin valvomaan työnjälkeä, minulle olisi ainakin sula mahdottomuus, jos en joka ilta voisi tarkastaa paikkoja. Hunnilauman kanssa ei olisi mahdollista lähteä puolen tunnin matkan päähän raksalle ihan vaan katsomaan.
Miehen nilkka ei ole vieläkään oikein kunnossa, ei tuo helle ainakaan nopeuttanut turvotuksen laskemista. Eikä 60-vuotisjuhlat pellon toisella laidalla. Nyt menee ainakin kokeilemaan työntekoa, jos jalka kestäisi.
Viime viikon saldo taisi olla neljä erillistä metsäpaloa, lisäksi yksi niistä kyti pidemmän kaavan mukaan niin, että paloautot saivat ajaa vettä maastoon päivän verran. Sen jälkeen kun olivat saaneet liekit sammumaan.
No comments:
Post a Comment