Täyttöjä ja tavaravirtaa

Tällä viikolla pihaan on tullut useampikin kuorma tavaraa. Harkkoja tuli 14 lavaa - vähältä piti, etten tilannut sata harkkoa liian vähän... Neljä tonnia laastia (no, jos kovettuu talven aikana, niin sitten tilataan lisää), patolevyrullia, bitumirullia... Olipa taas oma shownsa tuo tarvikkeiden tilaus, ja etenkin se tavaroiden toimittaminen tuntuu olevan salatiedettä. Kaikki tilattu on kuitenkin nyt pihassa.

Tj päätti, että nyt täytyy täyttää anturan sisäpuolta, helpompaa nyt, kun ei vielä ole yhtään harkkoja muurattu tielle. Tuli sitten sitäkin varten joku kuorma. Viimeisen auton näinkin pihassa, ja kuski tuli pyytämään kuittausta. "Mikähän mahtaa tän osoite olla?" Hmm, mitenhän hän osasi meille ajaa? Siinä vaiheessa, kun kuski raapi takaraivoaan, että mikähän kunta tämä on, meinasi jo pettää pokka.
Harmi vaan, että lasku varmaan löytää perille myös, vaikka ilman osoitettakin.

Raksaaja oli käynyt askartelemassa linjapukit ensi viikon muurauksia varten, ja muurausta varten piti sitten harkkoja hieman siirrellä parempaan paikkaan.

Perjantai-iltana yhdeksän maissa sitten siivottiin monttu ja pihaakin, että Tj pääsi kaivurilla pyörimään. Radon-putkituksen laitto jäi lauantaiaamulle, samoin anturan sisäpuolelle laitettavat styroksit saivat olla vielä rauhassa. Oli muuten kohtuullisen pimeää, vaikka taivas oli kirkas. Pakkanen vaihtui yöllä pilviseen säähän, mutta ei ihme kyllä satanut.
Aamulla piti siirtää sementtimyllykin pois tieltä, se oli ilmestynyt itsekseen monttuun kaikessa hiljaisuudessa. Onneksi ei mies ehtinyt vielä käydä ostamassa uutta. Ostetaan vasta sitten kun tuo mummon mylly hajoaa.

Parin pikaneuvottelun jälkeen anturan täyttö alkoi mennä suunnitelmien mukaan (niiden järkevyydestä voi olla montaa mieltä, mutta täytyyhän tuo sisus kuitenkin täyttää).

Vielä hetken avoin näkymä pellolle:


14 lavaa harkkoja ja neljä suursäkkiä muurauslaastia siirtyivät näppärästi konevoimin montun reunoille. Kaippa nuo paketit täytyy huomenna avata ja jaella harkot vielä anturan viereen, ettei muurarin tarvitse käyttää aikaansa siihen. Jos nuo olisi joutunut ihmisvoimin kantamaan etupihalta montun laidalle, niin voi olla, että olisi itku tullut, aika ainakin olisi loppunut kesken.


Monttuun tehtiin vähän lisää työskentelyalustaa peittämällä savilillu suodatinkankaalla ja sepelillä (ja murskeella ja soralla). Nyt kelpaa taas kulkea ilman, että saappaisiin tarttuu kymmensenttinen savikakku.

Ensi viikon ohjelmassa sitten muurausta (jos ei ankarat pakkaset yllätä), viemäriputkien ihmettelyä ja reunavahvistetun laatan valun valmistelua - kunhan nyt ensin saisi sen lattialämmitysputkistonkin ja verkot ja muun raudan... Sähkökaapelia varten laitetaan pari putkea myös sokkelista läpi.

Saa nähdä, miten käy. Paketoidaanko pohja nyt tähän vaiheeseen ja avataan keväällä, vai päästäänkö vielä ihan oikeast jatkamaan?