Ponttia, paalua ja pohjia. Sekä salaojat.

Nonni. Nyt on pohjat valmiit anturan tekoa varten, kahdeksalta aamulla aloitettiin - eikä taukoa pidetty. Tj on ärsyttävän tehokas. Ja vaikka väänsivät miehen kanssa vähän joka asiasta, niin silti kaikki saatiin tehtyä.

Lähtötilannehan oli tämä: kuoppa oli kaivettu auki, ja seinänvierustan liuska oli suojattu pressulla, ettei se liukene sateella.


Kuvassa pressuja ei edes erota, kun aurinko paistaa niin kirkkaasti ja pressut ovat metallinharmaita. Vaikka systeemi oli alkeellinen (pressut suoraan nauloilla kiinni siporeksiin ja alahelma kivillä paikoilleen) niin se toimi loistavasti.

Kun pontitus/paalutusurakoitsija saapui paikalle työmiehineen, niin aloittivat poraamalla anturaan reikiä. Reiät putsattiin (erittäin huipputeknisellä pumpulla...) ja ne täytettiin Hiltin betoniliimalla, jota käytetään mm. siltätyömailla. Liiman avulla kiinnitettiin reikiin kierretangon pätkät, proppaamalla kiinnitys ei olisi niin tukeva - ja olisi ollut riski anturan murenemisesta.


Liima vaati 24 tunnin kovettumisajan, joten anturan kimpussa jatkettiin seuraavana päivänä.
Sen sijaan alkoi ponttien lyönti.
Äijän serkku tuli tukka pystyssä metsästä, että mitä tapahtuu? Oli kuulemma koko metsä tärissyt. Ei ollut maanjäristys.

Ponttilevythän eivät tietenkään menneet suoraan, alta löytyi ainakin yksi iso kivi (tuli viereisen paalun tiellekin sitten myöhemmin) ja pari pienempää. Rivistö irvisteli kuin vuorenpeikon hampaat... (niitä ei ollut tarkoituskaan lyödä ponttiin)
Seuraavana päivänä, kun liima oli kuivunut, niin anturaan kiinnitettiin U-palkit, joihin hitsattiin lattaraudan palaset. Niihin pikkupalasiin hitsattiin sitten pidemmät pätkät, joiden toinen pää hitsattiin ponttilevyihin.


Tuli todettua, että makuuhuoneen ulkoseinän pistorasia on 10A sulakkeen takana. No joo, autotalli on kokonaisuudessaan 16A sulakkeilla.

Samaan aikaan löivät sitten paalut. Tuli taas todistettua, että Tj osaa hommansa. Ajoliuska kantoi kuorma-autot ilman ongelmia, ja ilman murskepetiä ei ponttilevyjen lyönti olisi onnistunut. Sitäpaitsi murskepeti oli juuri oikeassa korossa paalujen lyömiseen.


16 rr paalua (90mm). Kaikki paalu eivät ole ihan linjassa, koska ponttilevyjen eteen ei päässyt ihan viereen lyömään niitä. Ja sitten se yksi kivi väänsi yhden paalun vinoon, muttei niin vinoon, etteikö se kantaisi. (kuva on otettu tänä aamuna, kun mursketta ja sepeliä oli jo tuotu pihaan kolme kuormaa)

Komensin rakennesuunnittelijan paikan päälle katsomaan, että mitä ovat saaneet aikaan. Oli nimittäin paalukartassa vähän virheitä, muutamalle paalulle oli määritelty lujuudeksi 10kN. Melkeinhän sen jaksan itsekin lekalla lyödä... Juu, muuttui sitten 165 kN:iin. Taidetaan edelleen tehdän niin, että ensin tehdään ja sen jälkeen piirrätän noilla suunnittelijoilla toteutuksen mukaiset kuvat, on kakille helpompaa.

Koska olen ilkeä ihminen, löytyy meidän montun laidalta tällainen purkki.


Ei tarvitse pelätä, että Sinappituubi imuroisi kitusiinsa irtotumppeja.

Eilen ehdin tehdä surkuhuopaisan reissun naapurikaupungin K-rautaan. Jos en minä paljoa salaojista tiedä, niin kyseinen kauppias ei tiennyt sitäkään vähää. Sain kuitenkin lupauksen siitä, että asian tunteva myyjä soittaa myöhemmin, että saan varmuuden, löytyykö tavaraa hyllystä (myyjiä ei siis löytynyt puhelimella eikä etsimällä).

Lopulta sain soittaa Äijälle, että voi hakea tavarat noutopihan puolelta, valmetin kärryyn hieman taitelemalla sai mahtumaan 6m putket. Ja ne viisi pakettia styroksia. Kuudes paketti ei olisi enää mahtunut.


Muitakin tärkeitä valmistelutöitä tehtiin:


Seuraavassa kuvassa on jo kaivurilla siirretty ensimmäiset satsit mursketta ja sepeliä paikoilleen, ja ensimmäinen salaojakaivokin on jo laajennuksen nurkalla. Lisäksi olen näköjään jo omin pikku kätösin pujottanut suodatinkangasta pussiksi ponttilevyjen taakse.


Ponttilevyjen taakse jäävä tyhjä tila täytettiin salaojasepelillä. Talon alta tihkuu vettä juuri tulevan laajennuksen nurkan kohdalla. Meillähän vettä riittää joka lähtöön.

Koska tuo pontitussirkus maksoi jumalattomasti, joudumme häpeämättä käyttämään hyväksi kaiken halpatyövoiman, mitä vaan löydämme:

(esikoinen jämäpalojen kimpussa)

Lopputuloksena tärytetty pohja anturan tekoa varten. Laajennuksen ympärille tulevat salaojat ovat paikoillaan, samoin laskuputket. Noita korkeita tarkistuskaivoja joudutaan lyhentämään, mutta lyhentäminen on huomattavasti helpompaa kuin pidentäminen...


Seuraavaksi raksamies alkaa tehdä anturoita, kunhan saan tilattua hänelle tarpeeksi rautaa. Sovittiin, että anturat tehdään suosiolla Lammitassuilla, nyt on kuitenkin jo lokakuun puoliväli tulossa. Sitäpaitsi tuo raksamies on sen verran kallispalkkainen, että taitaa valmiit muotit tienata hintansa, kun ei tartte maksaa kaikkien muottien rakentamisesta.

Ja kappas vaan, katolla könöttää edelleen lapetikkaat. Ohohups. Kattohan menee kokonaan vaihtoon myös vanhalta puolelta.