Ensimmäiset

Miehellä on tapana ostaa juhannusjuhlilta läjä arpoja. Usein on voittoina tullut esimerkiksi lankaa. Nyt sanoin, että älä sitten lankaa voita, sitä riittää. Nyt taisi tulla hieman ajankohtaisempia voittoja: Black&Deckerin teräsarja ja maalaussetti.

Eräänä torstaina kotiin tullessa olikin yllätys pihassa. Tyhjästä oli ilmestynyt kolme paalia styroksia, paalit vinksinvonksin pihassa. Äkkiäkös ne sai pistettyä siistiin pinoon, kevyttä tavaraa. Oli jätevesijärjestelmän eka tavarantoimitus, oli kuulemma käynyt kolkuttelemassa ovellakin, muttei esikoinen mennyt avaamaan.

Ou jee, tuosta se alkaa.

Perjantaina mies soitti kesken lenkin, että kohta pitäisi tulla pihaan rekka. Oli kuski soittanut, että sopisiko tuoda kuormaa nyt, ettei sitten tarvitse sovitella ensi viikon kuljetuksia erikseen, kun on tässä lähimaastossa liikkeellä.

No, meidän pihaan sopii (vielä). Nyt on lapsilla ihan uusi hieno kiipeilyteline pihassa. Eikun...

Tuohon pönttöön pitäisi saada sitten jätevedet mahtumaan, saa sitten nähdä.

Samalla kun kiersin kuvaamassa pönttöä, niin kuvasin sitten ensi syksyn kokonkin. Seitsemästä veljeksestä on jäljellä enää kolme, kolme kaadettiin nyt ja yksi oli kaadettu jo vuosia sitten. Vähän jäljele jääneet männyt ovat rupusen näköisiä, mutta ehkä siihen silmät tottuu... Männynoksien lisäksi noissa kasoissa on vielä hopeapajun ja vaahteran oksia.
Lisää oksia tuli maanantaina, kun kaadettiin vielä yksi vaahtera ja ovenpielestä kaksi pajua.
Pajut muuten haisivat aivan tajuttoman pahalle, ihan sille itselleen. Yäk.


tarkoitushan oli polttaa nuo oksat juhannuksen jälkeen, mutta sen jälkeen ei ole paljon kokonpolttoilmoja pitänyt.