Tällä viikolla hanketta on edistetty rakennesuunnittelijan ja maaperätutkimuksen avulla. Rakennesuunnittelija onnistui kokoamaan itsensä hienosti vain muutaman sekunnin viiveellä, kun esittelin hänelle ne vanhat, tämän nykyisen talon rakennesuunnitelmat.
Tänään kävi isä-poika-tiimi kairaamassa reikiä pihaan. Kantavaa maata tuli vastaan viidessä metrissä - onko pakko paaluttaa? Entäs jos tekisi vain riittävän leveän anturan, kyllähän se talo siinä kelluu... Ja niin, maaperä ei ole savea, vaan silttiä. Niillä on kuulemma vissi ero. Siltti narskuu hampaissa, savi ei. Tai toisinpäin. Mutta se siltti on parempi kuin savi.
Lisäksi parissa metrissä (vähän vaihteli reiän mukaan) tuli vastaan nollakantavuuden kerros, itse veikkaan pohjavettä, mutta voi se olla ihan pintavesikerroskin.
Kuistin kohdalla kantavuudesta ei ole ongelmaa, sehän tulee eri puolelle taloa kuin muu laajennus.
Tulokset ja perustustapalausunto tulee jossain vaiheessa, ne pitää toimittaa rakennesuunnittelijalle, joka sitten lupasi pikimmiten tehdä perustussuunnitelmat, muita suunnitelmia joudutaan odottelemaan sitten elokuulle tai sen yli. Riippuen siitä, pitääkö lomaa vai ei (mun on viran puolesta toivottava, että malttaa pitää lomansa, vaikka yksityishenkilönä tietty haluaisin ne suunnitelmat just nyt).
Tähän asti on ainakin noiden kahden tahon toiminta ollut joustavaa ja ripeää, saa nähdä nyt sitten tulevaisuudessa...
Ja nyt uimaan! +27 astetta. Varjossa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
Meillä on silttimoreenia, aika kova isäntä tuolta kertoo, pohjapaine 0,2 mPa (mitä se ikinä tarkoittaakaan). Ei siis mitään paalutuksia, maavarainen perustus.
Post a Comment