Kuopion terveisiä

Tuli tehtyä vikonloppumatka Kuopioon, asuntomessuille. Oli ihan hyvä reissu, kun kerrankin oltiin miehen kanssa kahdestaan. Eikun olihan meillä nuorimmainen mukana! Mutta matka oli erinomaisen leppoisa, kun taistelevat mukulat jäivät kotiin.

Mitä sitten tuli saaliiksi?
Viiden kilon esitenippua en ole jaksanut käydä läpi, mutta kaikenkaikkiaan messut olivat pettymys. Ei siellä ollut mitään - en tiedä, mitä sieltä olisi pitänyt hakea, että olisi saanut jotain irti. Etenkin Rakentaja- ja Sisustajahallien tyhjyys oli hämmentävää.

Laitetaan nyt sitten kiva idea näin alkuun:

Ruukku on tottakai muovia, ja vedenkeräysletkunkin olisi voinut laittaa nätimmin takakautta, mutta idea on ihan kiva.

Mutta sitten:

Tämä oli se asia, mikä tökki ja pahasti. Messuille on rakennettu isolla haloolla hienoja kalliita isoja taloja, ja sitten viimeistely on tällaista. En ymmärrä, en ollenkaan. Eikä tämä ollut pahimmasta päästä ollenkaan.

Toivottavasti muistan tämän järkytyksen sitten, kun mies hinkkaa silikonisaumoja millin sadasosien tarkkuudella ja sahaa listoja jiiriin yhä uudestaan ja uudestaan, kun jälki ei ekalla kerralla miellytä...

Vai onko tuo nyt sitten hyvin laitettu? Enkä vain ymmärrä?

En ole mestarikuvaaja, mutta ehkä tästä kuvasta jotain hahmottaa.

Nuo rappuset olivat kertakaikkiaan kamalat! Jos olisin työroolissani ollut, niin olisin laittanut ne käyttökieltoon! Portaat eivät olleet kaikkein kapeimmasta päästä, mutta mutta erittäin korkeat ja jyrkät (jyrkkyyden vaikutelmaa lisää tietenkin se, että portaissa ei ollut lepotasannetta). Portaat oli laatoitettu laatoilla, joissa oli joku anti-liukkauskäsittely. Eli pinta imaisi kengänpohjan tiukasti kiinni, tuntuma jalan alla oli täysin epäluonnollinen - en ollut ainoa, joka oli kaatua alaspäin mennessään, kun jalka ei päässyt liikkumaan luontevasti laatan pinnalla, vaan pysyi paikoillaan kuin liimattuna. Ehkä paljain jaloin tuntuma olisi ollut normaalimpi?

Uskokaa tai älkää, mutta tämä oli hyvä idea:

Ulkorappujen alaosa (raput olivat siis betonista valettu, tosin valumuotteja ei ollut vielä purettu?). Tuosta jatkuu vielä suojaisa tila terassin alapuolella. AIVAN loistavaa varastotilaa polkupyörille, pulkille, mille tahansa sateensuojaa tarvitsevalle mutta pakkasta kestävälle tavaralle! Harmi, ettei meille tule tuollaisia rappusia.

Kyllähän minä tiedän, että en ole normaalimittainen. Mutta silti.

Okei, myönnetään, tavoitteena on ollut tuon turvan nurkkatilan hyödyntäminen, lähtökohta on siis ollut hyvä. Mutta... Kuinka lyhyt ihminen ylettyy käyttämään tuota mikroa? Saan ehkä normaalitilassa juuri ja juuri luukun tuosta auki, mutten yletä ottamaan sieltä pois mitään. Ja jos olisi mahakumpua tiellä, niin en ylettäisi sitäkään vähää...
Entäs kuinka mikroa käytetään, kun samalla tehdään muuta ruokaa? Siirretäänkö sitten kattilat ja paistinpannut pois tieltä siksi aikaa, että nyt mikrotetaan?

Ylipäätään mitoitus ja sijoittelu olivat mielestäni pahasti pielessä vähän joka talossa. Yhdessä talossa oli sisäuima-allas (hyvin harvinaista nykymessuilla), ja tikkaat altaaseen oli pultattu kiinni altaan lyhyeen päätyyn. Kiinni ikkunaan. Miten ihmeessä sinne altaaseen on tarkoitus solahtaa esimerkiksi lapsi kainalossa? Kipeällä selällä? Huonoilla jaloilla?
Tietenkään altaassa ei ollut kierto päällä, vesi oli likaisen oloista ja pinnalla kellui käsittämätön määrä roskia - kyse oli kuitenkin sisäaltaasta... No ei ihmekään, että ihmiset eivät uima-altaita taloihinsa halua, jos tuo on se todellisuus tai edes esimerkki.

Yhdestä asiasta ei ole nyt suoraan edes kuvaa tarjolla. Mutta LASIKAITEET. Lasikaiteet portaissa, lasikaiteet parvekkeilla, lasikaiteet terasseilla, lasikaiteet yläkertojen kulkusilloilla, lasikaiteet lasikaiteiden päällä. Ilmeisesti siis missään muussa perheessä lapset eivä lääpi pintoja, koirat eivät töki nenänkuvia kaiteisiin...? Minun täytyy kyllä sanoa, että (vaikka pystyisin ylittämään korkeanpaikankammoni, joka sai minut melkein loukkuun yhden talon yläkerrassa kun rappusissa oli kirkkaat laskikaiteet ja ylätasanteella, joka oli koko talon levyinen, oli kirkkaat lasikaiteet...) en pystyisi pitämään tuota määrää lasipintaa siedettävän näköisenä, en ikinä.

En tiedä. Yhdestäkään talosta ei tullut sellaista oloa, että sinne voisi muuttaa asumaan. Itseasiassa tuli sellainen olo, että tulipa meidän laajennuksesta minkälainen tahansa, niin meille se on parempi kuin yksikään noista messutaloista. Ei varmaan yhtä tyylikäs, kallis tai moderni, mutta meille metsäläisille sopiva.