Pohjoiseen, etupihalle siis. Kuvat otettu joskus huhtikuun lopulla, kuten lumipenkasta lastenhuoneen ikkunan alta näkee. Autotalli jää kuvassa oikealle.
Lipputangon kohdalta, näkee paremmin tuon pääsisäänkäynnin kuistin. Onneton mun mielestä tälle perheelle, yksilapsisena oli vielä ihan näppärä, kun mahtuu vaunut kuitenkin tuohon katoksen alle sateensuojaan.
Itäpääty, makkarin ja olohuoneen ikkunat.
Kaakkoiskulma.
Eteläsivu. Vasemmanpuoleisen ikkunan kohdalla on keittiön ainoa työpöytä, oikeanpuolisen ikkunan kohdalla on ruokapöytä. Sinappituubi mököttää.
Länsipääty, autotallin puoleinen, tai mettän puoleinen, ihan miten vaan. Metsää on vastassa etelässäkin - tai oikeastaan ainoa vähän avonaisempi tontinsivu on tuonne länteen ja luoteeseen. Pesuhuoneen ikkuna, valokatos. Harmi vaan, ettei se valokaton ylety olko-oven päälle - sateella kastuu, jos haluaa mennä katoksen alle. Tyhmä yksityiskohta, yksi monista. Tässä kuvassa taitaa olla Vuffe maastoutuneena tuolla taka-alalla.
Kuten kuvista näkee, Sahrami on jo hieman kulahtanut. Viimeisinä vuosina ei ole löytynyt motivaatiota kohentaa mökkiä, kun takaraivossa on koko ajan kolkutellut tieto tulevasta muutoksesta. Silloin, kun olisi ollut oikea hetki tarttua toimeen, Lintuset kuolivat.
Kaikki jäi.
Nyt on pakko.
Kuvista näkee myös laajentamiseen liittyvät ongelmat.
Talo on yksikerroksinen, mitään laajennusvarausta ylöspäin ei ole suunnittelussa jätetty. Typerää, suorastaan idioottimaista. Korkeammat kattotuolit olisivat maksaneet vain hieman enemmän, mutta nostaneet talon arvoa silloin aikoinaan huomattavasti. Toisaalta koko yläkerta on ajatuksenakin teoreettinen, siporex-seinät eivät tulisi kestämään toisen kerroksen aiheuttamaa kuormitusta - talossahan ei ole yhtään kantavaa väliseinää.
Ikkunat ovat surkean pieniä (tosin arkkitehdin mielestä hämmästyttävän hyvässä kunnossa, kun ottaa huomioon niiden iän). koska ainoa laajennusmahdollisuus on mennä ikkuna-aukon kohdalta läpi, niin ikkunoiden pienuus tuo heti tiukkoja rajoitteita: vain oviaukon kokoisia yhteyksiä uuden ja vanhan välille.
Puutteineenkin talo on kuitenkin rakas. Kaikkein tärkein on kuitenkin tontti - talon voi vaikka repiä maahan, mutta tähän tontille meidän tulevakin asumus jää.
Tässä talossa on koettu viidentoista vuoden aikana iloa ja onnea, rakkautta. Silmitöntä surua ja mittaamattoman suurta tuskaa. Tässä talossa on eletty ja kuoltu.
Tämä on meidän kotimme.
1 comment:
Joskus voi olla, että kokonaan uuden rakentaminen tulee edullisemmaksi kuin vanhan korjaaminen - tai rakentaminen vanhan lisäksi. Teillä kun kaikki laajennus tulee kuitenkin sivuun..
Meillä ei muuten edes kysytty arkkitehdilta hintaa, Koivusalon Juha (Vaasan asuntomessujen teevee-talon suunnittelija) oli isännän työkaveri aikanaan, niin hän itseoikeutetusti sitten suunnitteli talon. Ei ole kyllä vielä laskua laittanut, sitä odotellessa.
Post a Comment