Niin mitä me oikein halusimmekaan?

Sahrami on pieni kiva tönö. Siporeksista tehty sataneliöinen talo, 3h, kk, wc, s, ph. Neljä lasta kotona - ei tuohon enää mahdu.

Sahrami on myös minun ainoat juureni - tämän pidemmälle ei tässä maassa voi mennä. Rajan takana on menneisyys, ei tulevaisuus.

Sahrami on korvessa, tai ihan kaupungin kainalossa. Riippuu näkökulmasta. Karhujen ja ilvesten keskellä olo on kuitenkin kotoisampi kuin virtasten ja jokisten.

Sahramissa tarvitaan tilaa. Paljon. laskennallisesti 7h+k+rh+khh+3wc+ph+s ja aputilat siihen päälle. Arviot tarvittavasta neliömäärästä ovat olleet 180-280. Jos johonkin 230 neliöön pääsee, niin se olisi aika ideaali. Ei kauheasti tulevaa hukkatilaa, mutta riittävästi tämänhetkisiin tarpeisiin.

Ehkä olisi helpompi muuttaa muualle ja aloittaa alusta. Ehkä rakennuttaa ihan uusi. Rakennuttaa nimenomaan, rakentamiseen omat resurssit eivät oikein tahdo riittää.
Mutta ne juuret.
Miehen vanhempien talo olisi myös mahdollisesti saatavilla. 3h+k, vielä epäkäytännöllisempi ja ahtaampi ja tiukkojen rakennusmääräysten alainen. Ei mahdollisuutta saada saunatiloja asuinrakennukseen, ei mahdollisuutta rakentaa neljää lisähuonetta. Että se niistä juurista.
Perintöriita tuosta kyllä tulee.

Haluaisimme kaksikerroksisen lisäsiiven talon nurkalle, sinne keskitetysti melkein kaikki makuuhuoneet, keittiö, ruokailu. Nykyinen talo rempattaisiin, jäljelle jäisi sauna ja pesutilat ja olohuone, lisää tulisi khh, pannuhuone, eteiset...

Kaikki mulle heti tänne nyt.