Lainaa vain

Tänään viihdytimme pankkitätiä kaksi tuntia. Viihdytimme, ja myös järkytimme. Virkailija (pankin henkilökohtainen avainasiakasneuvoja) kovasti selitti, kuinka tärkeää olisi ottaa lainaturvavakuutus (jonka ajattelimmekin ottavamme jo ennen pankkiin marssimista). Että ei sitä oikein tule ajatelleeksi, että kuinka vaikeaa kaikki onkaan, jos toinen kuolee. Että ei se ole vain se rahanmenetys... Niin, sanoin, meidän perheessähän tämä on jo realisoitunut. Meiltä on kuollut kaksi lasta.
Virkalijalta meni sanat sekaisin ja koko juttu jäi siihen.

Mutta lainaa kuulemma saadaan, ensi viikolla mennään allekirjoittamaan paperit; kyllä me lainaa saamme. Pientä epäselvyyttä meinasi tulla lainasumman kanssa, virkailija oli hakemassa meille 30 tuhatta suurempaa lainaa mitä meidän oli tarkoitus ottaa... Kun se selvisi, niin selvisi sitten sekin, että eihän meillä sitten olekaan mitään vakuusongelmaa. (ei siinä olisi ollutkaan sillä suuremmallakaan summalla ongelmaa,mutta en nyt vain kertakaikkiaan halua niin julmetun suurta lainaa - vakuuksiahan voi aina ostaa, jos ei muuten onnistu).

Minua alkoi jo huvittaa virkailijan tapa puhua meidän lainastamme - aivan kuin hänkin osallistuisi sen hoitoon.

Perjantaina ehdin käydä allekirjoittamasssa suunnittelijan kanssa sopimuksen, ja samalla maksan sitten ensimmäisen erän siitä summasta. Jospa todellakin ehdittaisiin hakea se suunnittelutarveratkaisu ennen kesähalvausta.

Täytyykin ruveta keräämään kuitit talteen, on se sitten köyhänä ja kipeänä mukava muistella, että mihin sitä tulikaan rahansa hukattua.