Ei nyt ihan toimetonna

Vaikka sydäntalvi ollaankin oltu hissuksiin, niin eihän sitä omakotitalossa maalla toimetonna voi olla.
Pari vuotta sitten alkoi saunasta savutorven ja hormin rako puskea savua sisään. Silloin korjasin sen ihan itse, mutta nyt oli vähän isompi remppa saunassa. AK47 on kestävä kiuas, mutta rajansa kaikella. Tuo meidän on melkein 30 vuotta ollut jatkuvassa käytössä, eikä aina olla riittävän usein kiviä vaihdeltu. Seurauksena se, että kivimurska on aiheuttanut paikallista ylikuumenemista ja valumassasta tehdyt elementit ovat ottaneet nokkiinsa.

Joulupukki toi meille lahjakortin uusista elementeistä (tuli vaan kesken kaiken mieleen, että ei niitä elementtejä voi heti valun jälkeen tunkea kiukaaseen...) ja tässä eräänä kauniina viikonloppuna sitten äijä ja mies ensin purkivat kiukaan ja sitten kasasivat sen uudestaan.
Vaihtoon meni valuelementtien lisäksi kivet ja palovillat.

Eka lämmityskerta oli mielenkiintoinen, kun vettä tunki ulos sekä valuelementeistä että kiuaskivistä. Eikä heti ekalla kuumennuskerralla oikein uskaltanut testata vielä kiukaan kestävyyttä... Seuraava lämmitys seuraavana päivänä toi jo huomattavasti vähemmän kosteutta (toki löylyt edelleen olivat kovin lehmänhenkäyksen oloiset ilman löylynheittoakin).

Nyt kiukaasta uskaltaa jo ottaa ilon irti, ja ekojen lämmityskertojen kärytkin ovat kadonneet (hmmm... minkähän takia kiuaskivet suositellaan pestäviksi ennen kiukaaseen latomista...)

Meillä koko perhe tykkää saunasta. Lämmitin saunaa, niin eskarilainen tuli istuksimaan viereeni saunan lattialle "Älä äiti laita luukkua kiinni, minä niin tykkään katsella tulta". Sitten siinä katseltiin tulta kunnes alkoi naama lämmetä liikaa.
Jätin yhtenä päivänä kiukaan lämmittämättä. Nuorimmainen meni suihkuun ja alkoi itkeä sydäntäsärkevästi. Menin perässä katsomaan, niin poika tuli saunan ovella vastaan löylykauha kädessä "Äiti kiuas meni rikki". Juu, ei kylmästä kiukaasta tule löylyjä (mutta tuhkat leviävät hyvin lattialle...)