Vko 37 - vihdoin huilitaukoa (vaikka hommat on kesken)

Viime viikko vedettiin henkeä ja pohdittiin, että lepäilläänkö nyt pidempään vai vielä pidempään. Lapset ainakin rauhoittuivat heti, kun äitikin alkoi olla sisätiloissa iltaisin (saivat ainakin säädyllistä ruokaa ja läksyt tuli vahdittua).

Laajennukseen kävi appiukko ostamassa oven, vaatimalla vaati että sai hankkia uuden oven. Noo. Joo. uusi ovihan tuohon täytyy sitten joskus hankkia, enkä nyt ole ollenkaan varma, että tuolla mitään eristettä välissä on, vaikka appiukko niin tiukasti väittääkin. Kovin onton oloinen on. Mutta tästä ei enää keskustella.
Ei ole kahvaa vielä, ja rukari on aina hukassa kun pitäisi vaan äkkiä käydä. Ulko-oven edessä ollut muoviviritys siirtyi parvekkeen oven eteen lisävarmistukseksi, siellähän on oviaukon kohdalla höyrynsulkumuovi halki, että pääsee kulkemaan. Nyt on tuplamuovi, niin ei vaakasuora sadekaan pääse mistään sisälle.

Perjantaina kävi raksaporukka paikkailemassa puuttuvat uretaanipursotukset seinän ja katon liittymäkohdasta, tekivät höyrynsulkumuoviin reiät, ja ne pitäisi vielä teippailla ehjiksi. Täytyisi vaan vaivautua hakemaan jostain kunnon teippiä, Ratkon teippi oli ainakin surkeaa.
Yläkerta on nyt siivottu viimeistä purua myöten, siellä voi pomppia sukkasillaan. Mies rakensi vihdoin kaiteet porraskuilun kohdalle, niin ei lasten kanssa tarvitse niin pelätä. Ja sitten nämä apinat kiipeävät kaiteiden päälle, huoh.

Veranta on jo kunnon käytössä, vaikka sieltäkin ovi puuttuu - sen piti ilmestyä nyt alkuviikosta, mutta alkuviikko on vähän laaja termi. Josko ensi viikoksi, meillä ei ole vielä ollut yöpakkasia, joten pelkkä muovikin on pelannut vielä ihan hyvin ovena. Lämpöpuhaltimella on tuhlattu sähköä sen verran, että kun ulkolämpötila on 10-11 astetta, niin verannalla on 15 astetta. Eilen kun oli tyyntä, ja koko poppoo vietti leffailtaa/läksyjentekoiltaa verannalla, niin kynttilöiden ja ihmisten lämpökuorma nosti lämmön 19 asteeseen asti.

Viikonloppuna miehen veli ja isä kantoivat ja pinosivat ja taapeloivat puutavaraa uusiksi. Suurin osa saatiin mahtumaan terassin alle, siellä ovat sateensuojassa. Osa kannettiin laajennukseen sisälle, mm. iso liimapuupalkki, jolle olen keksinyt jo useammankin käyttötarkoituksen. Palkkihan jäi ylimääräiseksi, kun päätinkin tehdä alakerran väliseinän harkoista enkä puurakenteisena; on jotenkin turvallisempi, kun kahden tulisijan välissä on palamatonta materiaalia.

Piipunpellittäjäkin jo lähetteli elonmerkkejä, on toipunut putoamisestaan ihan ookoo. Viimeistään lokakuulla on sitten piipuissakin pellitykset ja hatut, ja samalla sitten saa viimeisteltyä loputkin katosta (ne herjapellin pätkät, joita ei kannattanut laittaa piippujen viereen ennen pellityksiä).

Pari rykäisyä pitäisi nyt jaksaa tehdä ennenkuin talvi ihan oikeasti tekee tuloaan. Piiput pitää slammata/rapata välikaton osuudelta, vanha piippu pitää myös eristää kivivillalla. Läpivientiä välikaton läpi ei tietty pysty eristämään ennenkuin tehdään välikatto uusiksi, mutta edes siltä osin mitä pystyy.

Verannalle pitäisi saada sähkömies käymään vetämään pari piuhaa, mutta mokoma on reissussa. Sen jälkeen voikin välikaton villottaa verannan ja vanhan talon osalta ja kun on se ovikin paikoillaan (sen kun näkisi!) niin ei mene enää harakoille lämmöt.

Suurempi rykäisy on laajennuksen katon muovitus(+ koolaukset), iv-putkienlaitto ja eristys ja sähköpiuhat ja sitten sinne jonkinlainen lämpöeristyskin vielä. Puhallusvillaa olisi suunnitelmissa, mutta se tosiaan edellyttää sitä, että saataisiin tuo katto muovitettua.

Viimeisin tehtävä on loppujen ulkovuorilautojen nakuttelu paikoilleen. Neliöinä ei enää kauheasti puutu, mutta niiden laitto kun odottelee piipunpellittäjän ilmaantumista, koska samalla tulee tippapeltejä, niin se nyt sitten venyy.

Mutta on kuulkaa mukavaa, kun ei tartte herätä ennen auringonnousua, että ehtii saada itsensä kuosiin ennen työmiesten ilmaantumista ikkunoiden ulkopuolelle! Luksusta! Lomaa!
(vaikka talohan ei itsekseen sitten kyllä valmistu)