Ensimmäinen varsinainen takaisku on koettu. Piipunpellittäjä putosi katolta.
Ei meidän katolta, eikä katkonut luitaan. Mutta nyt piipun pellitys siirtyy ainakin kolmella viikolla, samoin verannan tippapeltien tulo.
Tarkoittaa sitä, että kattoa ei pysty viimeistelemään (puutuu harjapellit piippujen vierestä) ja verannan ulkovuorausta ei pysty tekemään.
Mutta. Laitetaan pressuja vaan paremmin, ilman peltejäkin pärjää vaikka koko talven.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
2 comments:
Tapahtumat, joihin itse ei voi mitenkään vaikuttaa, ovat ehkä niitä koettelevimpia rakentajan arjessa. Kun ei voi varautua eikä ole sitä "Plan B:tä" tehtynä..
Muki teetä tai kuppi kahvia, hetken hengähdys ja sitten taas eteenpäin. Näinhän se menee. Voimia!
Voi ei :(
Kaikkia sitä sattuu ja kun tarpeeksi sattuu niin siihen tottuu... Meillä mies menettää helpommin hermot, mutta kun itse on "pessimisti ei pety"-asenteella liikenteessä ei tule NIIN isoja vastaiskuja. Mutta kukapa tietää, mitä tämmöisessä isossa prosessissa eteen vielä tulee! Tsemppiä!
Post a Comment