Tuli vihdoin lainhuudatuspaperit, nyt se mettäläntti on virallisesti ja lopullisesti meidän! (No oli se jo aikaisemmin, mutta tuo vaan häiritti).
Minä en kyllä ymmärrä, että millä voimilla me ruvetaan rakentamaan. Nyt jo ollaan iltaisin ysiltä siinä kunnossa, että kaadutaan sänkyyn kuorsaamaan (lapset valittaa että kuorsaan). Just jaksaa pakolliset tehdä (lämmitys, pyykinpesu, lasten ruokkiminen, koiran lenkitys, siivoominen, tiskit). Kaikki kiva ja hauska jää kokonaan väliin. En ole edes koskenut siihen tapettirullaan, jonka ostin kansioiden ja laatikoiden päällystämistä varten.
Jaa, mutta mulla onkin ollut Beroccat loppu jo pari viikkoa.
Friday, January 29, 2010
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
3 comments:
Lisää Beroccaa, paljon kahvia, avuliaita lastenvahteja ja rakentamiseen käytetyt viikonloput sekä kesälomat.
Kyllä se siitä.
Joskus.
Mutkun en mä juo kahvia...
No, kohta nää mukulat on niin isoja, että ne rakentaa meidän puolesta. kunhan toipuvat oksennustaudistaan.
Kahvin tilalle sitten teetä tai kaakaota.
Juu ja kaikki kykenevät ja liikenevät sukulaiset auttamaan, myös oksennustaudittomat lapsukaiset.
Meillä isäntä tuumas että muutetaan tontille heinäkuuksi kun hänellä on kesäloma, niin sitten "lomaillaan" siellä ja rakennetaan 24/7. Teillä on siinä mielessä työmaa lähellä, meillä on tän nykyisen ja tulevan välillä jotain parisenkymmentä kilometriä.
Post a Comment