Minähän halusin itse hakea lainhuudon mettäkaupalle. Vedätin sitä pitkään ja hartaasti, papereiden haaliminen sukulaisilta ei ole mukavaa hommaa (vaikka pääasiallinen paperilähde, vanhin tätini, onkin hyvin mukava ihminen). koska homma siirtyi vuodenvaihteen yli, niin lainhuudot haetaan Maanmittaustoimistosta. Soittelin edestakaisin milloin käräjäoikeuteen, milloin verotoimistoon, milloin mihinkin.
Kuolinpesällä ei ole virallista perunkirjoitusta tehty, tai siis sitä ei ole missään hallinnollisessa instassissa sen kummemmin käsitelty. Allekirjoituksena oli epäilyttävän kuulloinen "eläkkeellä oleva poliisikonstaapeli" ja papereissa oli paljon muutakin, jotka huvittivat minua - köyhällä on halvat huvit. Sukuselvitystä ei löydy mistään - lisätään tähän soppaan se, että sekä verotoimisto että käräjäoikeus ETTÄ maanmittarit ovat muuttaneet ihan lähiaikoina, muta arkistot eivät ole muuttaneet samaan paikkaan.
Sain lopulta kasaan lainhuudatushakemuksen, paperi itsessään on erittäin simppeli. Se jopa kelpasi maanmittaustoimistolla vain yhdellä allekirjoituksella varustettuna, kauppasopimuksessa oli tietenkin sekä mun että miehen nimi.
Hakemuksen liitteitä olikin sitten vino pino, kauppakirjax2, kuitit maksetuista varainsiirtoveroista, perunkirja, virkatodistukset, vanhat lainhuudatukset, kunnan ilmoitus siitä, että eivät käytä etuosto-oikeuttaan... Maanmittari lupasi, että ylimääräisetkin paperit palautetaan yhdessä lainhuudatuspaperin kanssa.
Taas yksi askel eteenpäin.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment