Takkuaa

Mettäkappapa tietennii. Kyllähän se tiedettiin, kun (minun) sukulaisten kanssa kauppoja tehdään, että mikään ei mene sujuvasti.

Nyt yksi perikunnan osakkaista hieroo kauppoja koko tilasta (saisi sen tietenkin omaa osakkuuttaan vastaavalla summalla vähemmällä, tai siis paperilla maksaisi summan x, josta sitten y% maksettaisiin hänelle osituksena (en noita termejä nyt niin tunne) eli käytännössä maksaa vain summan x-y%). Ja haluaisi ostaa koko tilan, siis myös metsän.

Alunperin meille sanottiin, että ketään tuo metsä ei kiinnosta...

No eihän meillä ole sananvaltaa koko asiaan, maksumiehinä vain jos saamme sen ostaa.
Ehdotettiin nyt kuitenkin ostajaehdokkaalle,että ostaisi vain itse tilan ja metsä jäisi meille (se on aikoinaan lohkottu omaksi tilakseen kun tämä meidän tonttikin lohkottiin, meni siinä samalla). Saisi sen kuitenkin halvalla (varmaan halvemmalla mitä serkkupoika siitä joutuisi maksamaan), rahaa kun ei liikaa ole.
Pyysipä takaajaksi, mutta eipä meistä sellaiseen ole, ei nyt kun on itsellä parisataa tuhatta velkaa ja talo, joka ei vakuudeksi riitä. Korkeintaan sille osuudelle, joka jää yli tilan oman vakuusarvon jälkeen, sse käy ehkä 70% kauppahinnasta...

Kun ei tee mieli tapella kenenkään kanssa, mutta ei haluaisi itseään nesteeseenkään. Jos rupeaa takaajaksi, niin on sitten äkkiä kolmesataa tuhatta ja korot päälle velkaa, jota joutuu maksamaan koko loppuikänsä (ja tilahan olisi sitten mennyt pankille eli se ei olisi edes myytävissä).

Tekisi taas mieli katsella tontteja susirajan takaa.