Joko se taas on kevät?

Ei varmaan, tänäänkin herättiin valkoiseen maahan.

Ostin tuossa talven korvalla uuden kaminan alakertaan. En löytänyt äkkiseltään sopivaa (lue:selvin päin töitä tekevää) muuraria takkaa varten, joten muutaman sadan euron kamina välttää kyllä. Siinä on keittolevy päällä, joten hätätilassa saan väsättyä ruuankin sillä (ainakin soppaa jos ei muuta), joten tuolla mennään. Seuraavat kymmenen vuotta.

Ostin myös uuden auton, kun kyllästyin saksalaisen insinäärityön ihmeeseen.

Vessa ei ole edennyt, mutta ruokatilan seinät ovat valmiit. Ikkunanpielissä meni useampi kuukausi, ensin tietenkin suunnittelussa muutama vuosi. Alakerran ikkuna-aukkojen reunathan olivat jääneet vähän niukoiksi, ikkunat kyllä mahtuivat, mutta purseita ja vinoja harkonpäivä oli niin paljon, että ne piti poistaa loppujen lopuksi porataltalla. Oli kiva miettiä, että minkähän näköiset vielä siinä vaiheessa ehjät ja puhtaat karmit olivat siellä suojien alla...
Siitäkin selvittiin, siivoamisessa meni aikaa enemmän kuin laki salli.
Ikkunanpielet on tehty, seinää laudoitettu ja seuraavaksi pitäisi aloittaa katto. Kattoon tulee levytys, ja koska olen matalajalkainen, niin ne pitäisi maalata ennen asennusta (jep). Pitäisi vaan löytää sitten riittävästi tilaa siihen, tuo nyt sattuu olemaan alakerran suurin tila ja kattohan on saman kokoinen kuin lattia, joten täytynee vääntää useampaa erää.

Ai niin, lasten pyynnöstä meille hankittiin kaksi kissaa, jotka ovat läpikäyneet jo pari kallista remonttia. Kissit nauttivat täysin rinnoin aurinkoisista kevätpäivistä pihalla keskellä ei mitään, niitä katsellessa voi hetkeksi unohtaa keskeneräiset terassitkin,