Alkuviikosta uretaanin kanssa tuli ongelmia. Sitä oikeaa, vähän laajenevaa, ei meinannut saada mistään. Muurarit olivat käyttäneet sitten tavallista, mutta en kelpuuttanut jälkeä (se nyt ei ole ihme, jos miehelle ei kelpaa, mutta jos minäkin näen vikaa, niin silloin sitä vikaa on). Tiistai-iltana oli pari hyvin äkeää raksaajaa repimässä päivän työtä pois... Varmaan muurarit kuvittelivat pääsevänsä helpolla, kun työn tilaajana oli nainen?
Kuvasta ei todennäköisesti erota eroa, mikä kahden eri päivän työnjäljellä oli. Onpahan nyt ainakin itsellä muistissa. Sitä voi sitten tulevaisuudessa retostella kyläjuhlissa, kuinka monta kertaa tulikaan alakerta muurattua...Keskiviikkona olivat sitten korjanneet jälkensä ja tapansa, ja nyt harkkokerrokset ovat ainakin meidän standardiemme mukaan hyviä (ja käytössä oli se Würthin uretaani). Keskiviikon työstä nyt ei kauheasti ole kuvia, koska satoi vettä ja seinät peiteltiin suojaan. Päivän aikana pääsivät sitten jo vanhan talon rapatun seinän korkeudelle. Rappaus täytyy poistaa seinästä, jotta siihen voi muurata harkot kiinni. Onneksi en ollut katsomassa, oliko rälläkän käyttäjällä suojalasit vai ei.
Liitoskohta. Nyt ei ole vanhan talon anturan kohdalta kuvaa (se hajonnut muistikortti söi ne kuvat), mutta tiistai-illan ja keskiviikkoaamun purkamisen jälkeen olivat tehneet hyvää jälkeä. Soveltamistahan se vaati, ja tulee vaatimaan...
Seinät peiteltiin, vettä tuli välillä kaatamalla. Olisi ollut enemmän kuin masentavaa, jos kaiken sen vaivan jälkeen laasti olisi huuhtoutunut pois.Torstai oli ennustetun kaatosateen vuoksi välipäivä (sadetta tuli aamulla ja illalla, ei päivällä...), vastaava mestari oli käynyt paikan päällä ihailemassa pressuja ja salaojien toimivuutta. Perjantaina laitettiin pikeä, bitumia ja patolevyä. Katsoin parhaimmaksi sen, että laajennuksen osalta maan alle jäävät osat pietään. Talon altahan tihkuu vettä juuri ja juuri laajennuksen seinien ulkopuolelta, en halua sitä vettä laajennukseen sisäpuolelle.
Tj ilmoitti, että tulee perjantaina viiden jälkeen. Lähdin sitten töistä melkein tunnin etuajassa, että sain lapset ja kauppatavarat hätyytettyä sisätiloihin pois alta. Tai siis niin kuvittelin, ajelin viimeiset puoli kilometriä Tj:n perässä...
Jos viime viikon lauantaina siirreltiin harkkoja ja laasteja laajennuksen viereen, niin nyt ne sitten siirrettiin taas pois alta. Hohhoijaa, onneksi niitä ei tarvinnut kantaa itse taaskaan, etenkin kun ilta venyi yhteentoista asti jo muutenkin.
Lauantaina sovittiin aloitus kahdeksaksi, kun ensimmäinen sorakuorma oli tilattu tulevaksi sitten joskus ennen yhdeksää.
Joo. Puoli kahdeksan aikaan Tj oli jo viistämässä ja tiivistämässä ajoliuskaa, etteivät sora-autot jäisi kiinni. Pakkohan sinne pihalle oli sitten suoriutua itse perässä, mies ensin ja minä sitten vähän jälkeen kahdeksan. Sen ensimmäisen soraerän jälkeen.
Nyt ajoliuska kestää, tänään siitä ajettiin viisi kertaa edestakaisin kahdella sora-autolla...Päivän lopputulos oli se, että seinät näyttävät mataloituneet reilusti. Patolevyjen reunat ovat vielä ilman listoja, aika loppui perjantaina kesken ja tänään ei ollut enää rakennuttajaparilla paukkuja siihen hommaan. Pelkkien styroksien kanssakin oli jo ihan tarpeeksi haasteita (sokkelin läpi tehdyt läpiviennit piti myös saada routasuojattua, ja talon nurkkien liepeillä olevat salaojakaivotkin aiheuttivat jonkin verran askartelua). Pariin kertaan ladottiin levyjä uudestaan, on se kumma, miten hankalaa voi olla suorakulmaisten levyjen kanssa leikkiminen... (Itsekin ihan oikeasti tein töitä, joten kuvaaminen jäi lukuunottamatta vastaavalle mestarille tarkoitettuja otoksia, joita en nyt jaksa photoshoppailla julkaisukelpoisiksi).
Tähän nurkalle tulee terassi ja terassipilareille pitää jossain vaiheessa valaa anturat, monttu on siis ihan tarkoituksella jätetty.Tuo nurkan täyttökin tehtiin sitten kahteen kertaan - tällä kertaa tosin minä en käskenyt niin tehdä.Harkot ja laastit siirettiin taas. Takaisin laajennuksen viereen muurareita varten.
No comments:
Post a Comment