Sunday, September 5, 2010

v7.0 tai jotain

Meillä on siis rakenteilla suuri laajennus pienen talon viereen. Laajennuksen korko on -1000, nollakorko on tämän nykyisen talon lattia. koska menemme nykyisen talon anturan alapuolelle, on jollain tavalla jatkettava sitä anturaa.
Ihan selvää pässinlihaa tähän asti.

Sitten alkaakin se hauska osuus. Tontilta löytyy kantavaa maata talon toisella puolella, siellä puolella esimerkiksi kuistin perustaminen on helppoa kuin heinänteko, kaivetaan pintamaa pois, sepeliä ja salaojat ja sitten anturanvalu ja harkoista kuisti. Tadaa!
Toisella puolen taloa, siis sillä puolen, johon laajennus on tulossa, onkin sitten maan alla nollakantavuuden kerros: maaperätutkimuksen yhteydessä ei paljon tarvinnut miettiä, että oliko virheellinen tulos, kun tanko hujahti alas ihan omalla painollaa. Siellä siis on jostain syystä vesikerros, ja tämän alueen tuntien se on pohjavettä, ei pintavettä. Tuo nollakerros löytyy onneksi vasta muutaman metrin syvyydestä, ja sen alapuolella on kantavaa moreenia. Nollakerroksen olemassaolon takia laajennusosa perustetaan paaluille.

No niin, nyt tullaan siihen kivaan osuuteen. Tätä nykyistä taloa ei ole perustettu paaluille, vaan se on perustettu (yllättävän hyvin ollakseen 80-luvun alun kesämökki) pintamaat kuorimalla valuanturoille ja maanvaraisella laatalla tietennii. Talon alla on ns. häiriintyneen maan kerros, eli rakennustöiden aikana se on kuitenkin saanut hieman siipeensä eikä ole täysin stabiilia. Lisäksi on huomioitava vielä sekin, että osa talosta seisoo vakaan moreenin päällä, osa siltin päällä. jos anturan alta poistetaan maata (kuten ensimmäisissä viidessä suunnitelmassa oli ajatuksena) niin saattaa käydä niin, että talon alta lähtee lomoamaan maata pois myös.
Alunperin tätä riskiä oli ajateltu pienennettävän sillä, että anturan tukeminen tehdään osissa, mutta lopputulos on (viiden suunnitelman jälkeen) se, että nou kan do. Anturan alta ei voi poistaa maata.

Versio kuusi ja versio seitsemän ovat sitten teräsponttilevyjen kanssa leikkimistä. Versio seitsemän on minulle hieman hatarasti perillemenevä vaakaponttauksineen ja sitä-sun-tätä-leikkeineen. Vanhana Kiss-fanina mielummin pitäydyn versiossa kuusi: Keep It Simple, Stupid.

Nyt leikitään sitten kissa- ja hiirileikkejä maanrakennusfirmojen ja paalutusfirmojen kanssa. Kuka pääsee lähimmäs taloa? Ponttilevyt pitäisi saada lyötyä vanhaan anturaan kiinni, tai ainakin hyvin lähelle sitä - eka tarjous oli 30cm, seuraava nokitti 25 senttiin. Nyt ollaan jossain 10cm tietämissä, mutta sopiiko sitten sen maanrakennusfirman työ yhteen paalutusfirman kanssa, niin....

Jotta asia ei olisi yhtään vaikea, niin olen käytännössä ollut toimintakyvytön viimeisen viikon kunnon syysflunssassa, vieläkin joku kehtaa rassata keuhkoputkiani pulloharjalla. Hävytöntä, en ole koskaan polttanut ja iskee keuhkoputkentulehdus!

Vaikka ääni ja ajatus eivät enää kulkeneetkaan, onnistuin hankkimaan meille LVI-suunnittelijan. Tiukan väännön jälkeen saamme ehkä jopa kaikki mahtumaan laajennokseen siksi aikaa, kun nykyistä taloa remontoidaan. Lattiakiertoinen vesilämmitys lämpenee kyllä sähkökattilalla, lämminvesivaraajan kanssa on sitten enemmän leikkimistä, että joudutaanko sitä siirtelemään ja kuinka monta kertaa. Oli kyllä sillä hilkulla, että olisin luovuttanut kesken palaverin, sen verran hitaalla kulki...

Sähkösuunnittelijaa en ole vielä tavannut, mies väittää, että on sopinut jo alustavasti suunnitelman teosta. Uskon kun näen.

Kopiolaitokselle pitäisi varmaan perustaa tili, alkaa tuo kopiorumba olemaan aika vauhdikasta. Taas kaatuu sademetsää.

Olikohan vielä jotain...?

Menen yskimään keuhkoni pihalle.

1 comment:

Irena said...

Luin isännälle ääneen (rakennusinsinöörinä ymmärtää paremmin kuin minä), totesi että mielenkiintoista - ei kuitenkaan että mahdotonta ;)..