Thursday, August 12, 2010

Harjoitustyö

Koska laajennus ei edisty ainakaan tällä viikolla yhtään (ensi viikolla rakennesuunnittelija pitää palaveria yhden porukan kanssa), niin on ollut aikaa tehdä muita, ei ehkä niin suuria, mutta kuitenkin tärkeitä hommia.

Sauna alkaa olla remontteerauksen tarpeessa. Sillä on ikää 25 vuotta, tai luultavasti 26 vuotta. neljännesvuosisata... Jotain pikkuremppaa ollaan tehty, mutta vuodet alkavat näkyä. Piipun ja putken välistä alkoi tupruta savua, ja kun meillä ei kuitenkaan ole savusaunaa, niin ongelmahan siitä tuli.

Savun hälvettyä tarkistin kytkennät ja tulin siihen tulokseen, että saunaa ei lämmitetä ennenkuin rapautuneet laastit on korjattu.Tässä on nyt kohta pari kuukautta odoteltu, että mies saisi aikaiseksi korjata sen horminjuuren.

Onneksi kesä on ollut niin kuuma, että saunaan ei ole tehnyt mieli mennä - eikä ole tehnyt mieli lämmittää saunaa, kun sisällä on jo muutenkin ollut +28.

Pakkohan se oli lopulta itse tarttua toimeen. En ole koskaan aikaisemmin muurannut mitään, sementtimyllyä olen joskus täyttänyt tarkkojen ohjeiden mukaan. Ja pessyt.
Ensin raaputin irtoavan laastin ongelmakohdasta pois:


Seuraavaksi piti sitten ottaa käyttöön järeämmät vehkeet:


Tuo on valmiista kuivalaastista sekoitettu, tai eihän siihen tarvitse lisätä kuin vettä. Tulipa elävästi mieleen sokerikuorrutuksen teko. Äh, tää on ihan liian kuivaa, laitanpa tilkan vettä. Oho, nythän tää onkin ihan liurua, nyt tarttee laittaa lisää jauhoa... Lopulta sain aikaiseksi sopivaa massaa, eikä loppunut edes katkarapupurkista tila.


Lopputulos on ihan kelvollinen, kun ottaa huomioon sen, että apulaisenani oli koko ajan 2,5v pikkupoika, joka halusi osallistua. Joka onnistui kaivelemaan hieman enemmän aukkoa kuin mitä itse ajattelin. Joka onnistui tyhjentämään saunan tuhkat päällensä. Joka yritti nuolla halogeenilamppuni. Joka sai raivarit kun en antanutkaan syödä laastia. Ja tuota jatkui tunnin verran...

Valmiista paikkauksesta ei ole vielä kuvaa, ja itseni tuntien unohdan sen kyllä laittaakin. Olen jo pessyt ylimääräiset sotkut pois, ei se noin törkyiseksi jäänyt. Jossain välissä pitäisi saada raapusteltua noista pelleistä pois ylimääräiset ropot.

Taas tuli mieleen, että entäs jos olisin mies. Olisin saanut ihan rauhassa kerätä tarvitsemani tavarat paikan päälle. Välillä olisin huikannut vaimolle, että tuoppas kalja. Sitten olisin käskenyt vaimon pitää mukulat pois tieltä, ja olisin lähtenyt tupakalle. Kaikessa rauhassa olisin yksikseni kaivellut löysät pois, ja huutanut välillä vaimon näyttämään valoa. Olisin saanut ihan rauhassa lykätä laastit koloihin, ja valaistus olisi ollut ihan siedettävä, kunhan välillä olisin ohjeistanut vaimoa, että näytä nyt sitä valoa tänne piipun kylkeen eikä mun käteen. Ja pidä ne mukulat pois täältä.

Mies oli sillä aikaa keräämässä kanttarellejä koiran kanssa. No enhän mä voi lapsia ottaa sinne metsään mukaan, eihän siitä mitään tulisi.

2 comments:

Irena said...

Oot muuten ihan oikeassa.
Mutta eikös ollutkin kiva ettei kuitenkaan sohvalla maannut sillä aikaa ja oli kuitenkin sieniäpoimimassa?

Hienon paikkauksen sait aijalliseksi.

kankemies said...

Tämmöistä voi kutsua sankaruudeksi. En siis tarkoita tuota sienestämistä, vaan tuota muurausta noissa olosuhteissa!