Eriarvoisuutta

Olemme saaneet kilpailevan hankkeen. Pikkuveli etelässä on saanut vihdoin ostettu itselleen kauan haaveilemansa punaisen mökin ja perunamaan. Tai omakotitalon ja kaksi hehtaaria maata. Ostossakin oli monta mutkaa, mutta lopulta kahdella miljoonalla (viron kruunulla) oli omistajuus siirtynyt veljelleni.

Yllätys yllätys isäni oli jo etsimässä pakettiautoa, että voi sitten ajaa Pikkuveljen tavarakuljetuksia...

Pitäisikö olla katkera? Meillä käydään harvemmin kylässä, on se niin paljon vaikeampaa kulkea 1km kuin 200km ja ylittää valtakunnan rajakin siinä välissä.
Pitäisi kai ryhtyä itsekkääksi ja vaatia apua jatkuvasti, ehkä sitä sitten joskus tarjottaisiinkin ihan vapaahetoisesti. En halua, mielummin olen itsellinen ja yksinäinen.

Ehkä vanhempieni mielestä me olemme jo oman osamme saaneet, kun olivat aikoinaan takaajia talolainassamme.